Söimme kuin pienet siat... tai isot seat (no jos nyt ette ole lukeneet David Eddingsin Mallorean tarua niin teiltä meni vitsi ohi...). 12 taco kuorta + täytteet ja 8 tortillaa + täytteet, sipsipussi ja 4 kakkupalaa ja melkein 3 litraa limpparia... Örgl... vyöryimme ihan oikeasti eteenpäin... ja en syönyt sunnuntaina mitään.

Mutta sitte illan päätteeksi totesimme että otetaan uusiksi 4.12.... King Arthurin merkeissä!

Leo otti minut omaan pikku suojelukseensa ja sitten se kiehnäsi vieressä koko illan: "SILITÄ!" ilme naamalla. Oli muuten tooosi kivaa silittää märkää koiraa ("Why does it smell like wet dog in here? Werewolf!!") masusta 1,5 tuntia!! Mutta Leo oli tyytyväinen, kävi välillä tassuttelemassa ettei jalkaan satu ja sitten tuli takasin ja nojasi minuun ja valui siitä lattialle kuin vetelä makarooni...

=)

Olemme Tskin kanssa molemmat seonneet King Arthurin hevosista.. Mulla ei ole ollut hevoshulluutta sen jälkeen kun täytin 16!!!! Nyt se sitten tulee takasin... Ryminällä!!! 6988 hevosen nimeä ja sitä rataa... VOI RÄHMÄ!

Mutta elävästi muistan vieläkin sen kun sain pistettyä jauhot suuhun eräälle rääväsuulle yläasteella... HAH!! Mitäs alkoi mulle kettuilemaan mun esityksen jälkeen... olisi vain pitänyt mölyt mahassaan!!

"No mitäs sellanen laukkahevonen maksaa muka?"
"No Secretariat, maailman paras laukkahevonen ja kuuluisin, maksoi varsana sellaiset 3 miljoonaa dollaria..."
"Jaa... no sellaisenhan... ööh..."


Mutta enää puolitoista kuukautta niin saan King Arthurin!!! WEEE!!!