Kaikkihan olisi aivan hyvin jos Lerppua ei olisi olemassakaan. Tai saisihan se olla olemassa mutta jos minä en sitä tuntisi!!! Viime viikolla ajoin kotiin onnellisesti kuunnellen Rob Zombien Dragula-biisiä (onko äijällä kirotushärö vai eikö se vain halunnut kirjoittaa sitä "Dracula" muodossa??) Hymistin menemään ja melkein hoilaan ääneen kertosäettä (siis Rob Zombieta.. sillä se lauluääni on ihan yhtä heleä kuin ilmavaivaisen valaan suolentoiminta) kun Lerppu ajelee vastaan. Edelleenkin kaikki olisi hyvin jos nyt pirkale aivot olisi toimineet kuten niiden kuuluisi mutta kaipa se johtuu siitä että T on Singaporessa ja A puhuu vallan mainiosti suomea... Mutta ei... eipä tietenkään. Menen ja sanon sille "TERVE!". SIIS TERVE!!!!!!! Miten vaikea ihmisen on sanoa "Hi!"??

Vähänkö se on ajatellut!! Voi pyhä jysäys sentään. Siis menen ja sanon sille terve... ihan oikeasti!! Hävetti ihan sikana.... Tski nauraa kätkätti minulle puhelimessa kun sen sille kerroin ja sitten se yritti lohduttaa mutta sanonko suoraan että se oli lohdutuksen pohjanoteeraus.

Sitten homma pyörähtää käyntiin uudelleen maanantaina kun otan ja aloitan italian alkeet... Välikysymys: mikä minut riivasi ottamaan italian alkeet? Viime vuonnakin menin ja lopetin saksan ja espanjan kesken!!!!
Tunnin jälkeen ollaan skannaamassa Nighwishin etukantta S.S:lle kun se niin halusi siitä tehdä taulun tai jotain, niin eikös Lerppu kävele juuri silloin ohi. Olisin voinut syöksyä 251:een mutta kun K.L oli pitämässä siellä niitä iänikuisia matikantuntejaan ja puhumassa ties mistä muuttujista niin etten kehdannut...

Eihän siinä mitään olisi ollutkaan mutta kun törmäsin siihen vielä eilen tiistaina... Oli muutenkin ollut ärsyttävä päivä kun kaikki mummot ja pennut ja autot ja ties mitkä hyppii edessä ulkona ja kaupassa (joskus tuntuu siltä että eläimet ovat tämän planeetan ainoat viisaat... niin kuin ne ovatkin, ihmiset ovat yksinkertaisesti tyhymiä!!) ja sitten töistä lähtiessä sataa vettä kuin Esterin *piip* niin eikös Lerppu ajele onnelisena vastaan minua ja virnistää/hymyilee minulle... se oli niitä tilanteita jolloin olisin voinut huutaa ylös että: "Salama? Nyt kaivattaisiin salamaa!! Tähän näin, tähän päähän näin ja kaikki on ohi!"
Nimenomaan se oli juuri sellainen tilanne jossa itse onnistuu vaan virnistämään epätoivoisesti ja toivomaan että kuolee siihen paikkaan...

Todellakin, tajusin että olen, joko kirottu (mikä sinällään ei ole mikään tyhmä ajatus) tai sitten pirun epäonninen (jonka olen jo tiennyt 4 vuotiaasta saakka). Näistä kahdesta vaihtoehdosta olisin ehken mieluiten kirottu sillä sen nyt ainakin voi purkaa jos vaan tietää oikeat sanat. No jaa... saahan sitä aina unelmoida.