En ole istunut toimistolla kolmeen päivään ja nyt pitäisi taas totutella siihen... huokaus. En jaksa. Onko pakko?

Kaksi päivää seisoin torilla naamallani joku epämääräinen virne jonka joku on voinut tulkita hymyksi joku TUSKAKSI! Jalkoihin sattuu vieläkin. Ja pelkkä ajatuskin torilla kävelemisestä tai ruispuuron syömisestä oksettaa. YÖRGH! Nyt on pakko pitää taukoa puurojen kanssa. 1040 litraa ruispuuroa olisi kenelle tahansa liikaa!!! Minä olin seota jo klo 15 aikoihin perjantaina. Onneksi perjantaina sentään paistoi täällä aurinko! Lauantaina... yksi jos toinenkin paikka oli märkä koska taivaalta tuli vettä kuin Esterin *piip*. Kaksi kertaa sain vedet niskaan saumankohdasta johon kassa oli isketty ja minut siihen seisomaan. KAKSI KERTAA!! Siinä on kaksi kertaa liikaa.

Ja kaiken huipuksi näin unta pe-la välisenä yönä miten jaoin puuroa torilla mummoille virnistellen heikkopäisesti ja kysyen haluatteko puolukkaa, voita vai hunajaa joukkoon? Otatteko maitoa vai luomumustikkamehua? Heräsin klo 3 yöllä ja menin keittiöön ja tuhosin ruisjauhot ja kauraryynit... sitten sain unta ihan normaalisti. HAH!

Perjantaina puuroa jaeltiin ilmaiseksi koska kaupunki tarjosi. 9:45 huomasimme että jonoa oli alkanut muodostua... puuroa alettiin jakaa vasta klo 11. Ensimmäisen tunnin mummot puristivat rystyset valkoisena pöytää ettei kukaan vain mene heidän edelleen ja katsoivat murhaavasti kun eräs työkaverini meni suoristamaan pöytäliinaa ja pressua ja heidän piti irrottaa otteensa noin minuutiksi. Viimeisen 15 ajan mummelit rutistivat tarjotinta ja tuijottivat mitään näkemättä eteensä. Itse asiassa klo 10 maissa olimme jo varmoja, että jos ne neljä kenttäkeitintä kiinnitettäisiin autojen perään ja lähtisimme ajamaan tuhatta ja satata karkuun mummot juoksisivat perässä kiljuen "PUURO!! PUURO TAKAISIN!!"

Kiva kiva... lauantaina mennä töpötin kuin tiine sorsa koska housut, kengät, paidat, takki ja kaikki oli niin märkää. Kaverini repesi täysin kun sanoin sen hänelle... Asiakkaat tuijottivat meitä kuin olisimme olleet hulluja. MITEN NIIN HULLUJA? Enhän minä sanonut kuin että mennä töpötin eteenpäin kuin tiine sorsa...

Buah (ahahahhardyharhar)